Eteisessä tarvitaan tietysti peili. Tein tällaisen 1950-luvun tyylisen "fasettihiotulla" peililasilla.

Lisäksi seinälle on laitettu vaateharja tuohikorissa sekä ripustettu avainnippu naulaan. Avaimet ovat kauan sitten ostetuista korvakoruista. Kipsitauluista pidän oikeassakin elämässä. Nukkekodin eteiseen pääsi Olavinlinna. Taulu halkesi sitä käsitellessäni, mutta se ei oikeastaan haittaa yhtään, onpa vain aidomman oloinen.

Toisessa päässä kuistia on tämän näköistä, ei mitenkään lopullista, vaan joitakin irrallisia tavaroita on vain laskeutunut penkille.

Selasin vanhoja kirjoituksiani ja huomasin, että kuistille on viimeksi tehty jotain toissa vuoden syyskuussa. Viimeiset pari viikkoa olen tuhertanut sen kimpussa. Ei se vieläkään valmiiksi tullut, mutta huomattavaa edistystä on tapahtunut.

Nyt on ikkunat joka puolella ja ikkunanpieletkin. Vieressä näkyy peltitalon päätyä.

Lumikolaa tarvitaan vielä jonkin aikaa. Roskapönttö on lego-sarjaa, sotkettu maalilla. Portaat näyttävät vähän vaarallisilta ilman kaidetta. Joku ehkä huomaa, että talo on vaihtanut väriäkin. Olen vältellyt sen maalaamista peläten pilaavani koko talon ja nyt olen sen sitten tehnyt. Nimittäin maalannut ja pilannut. Tarkoitus oli, että talo olisi mukamas vanhuuttaan harmaantunut, mutta jotenkin siitä tulikin ruskea.

Kukat viihtyvät lasikuistilla, vaikkei ovea vielä olekaan.

Talon kaikki ikkunat ovat keskenään erilaisia.

Kerran minulla oli kissa, joka ei tiennyt, että meillä oli myös olohuone, vaikka ovi sinne oli aina auki, ja ihmiset  ja muut kissat ja koirat siellä viettivät aikaa. Kunnes yhtenä jouluaattona Pörri yht'äkkiä alkoi tuijottaa oviaukkoa hämmästyneen näköisenä ja lähti sitten tutkimusretkelle. Se löysi uuden huoneen! Siitä lähtien sekin alkoi oleskella siellä. Vähän saman tapaista on tapahtunut nukkekodissa.

Kukahan täällä asuu? Takaseinässä on ovi, joka johtanee vielä uusiin huoneisiin.

Joku aika sitten eräänä iltana, kun sähköt olivat poikki ja olin yksin kotona, päätin alkaa askartelemaan kynttilänvalossa, jotain ei niin kovin tarkkaa. Tai sitten jotain sellaista, mitä ei oikein sähkövalossakaan näe kunnolla...

Tulos oli sormenpäälle mahtuva sänky. Jonkun blogissa (en nyt valitettavasti muista kenen) oli kaunis pahvista tehty sänky, jota pimeässä muistelin ja vähän yksinkertaistin. Valojen palattua sänky osoittautui kuitenkin liian isoksi, se olisi hädin tuskin mahtunut huoneeseen. Siispä toisena iltana tein puolet pienemmän.

Suunnittelin jo taloa rakentaessani, että päätykolmiossa makuuhuoneen katon päällä voisi olla kalustettu pikkuruinen tila. Siitä tuli vähän liiankin pieni ja muotonsa puolesta vaikea sisustettava. Joku huonekalu sinne vielä mahtuu, sitten joskus kun inspiraatio taas iskee. Tavarat on aseteltava huoneeseen pinseteillä. Kuvaaminen vasta hankalaa olikin kaikkine lisävalon pitelemisineen. Luulisi, että nykyaikana voisi keksiä myös vasenkätisen kameran!

Hmm, jostain syystä makuuhuoneen vuode on täynnä kirjoja.

Olen askarrellut rukinrullia. Nukkekotini vintillä on ollut kaksi vanhaa kehräämisessä käytettyä rullatuolia, joista toisessa ei ollut lainkaan rullia, koska niiden tekeminen on ollut niin työlästä. Nyt sain vihdoin niitä tehdyksi ja kerralla tulikin sitten aika kasa. Siispä valmistamaan uusia telineitä.

Puunvärinen rullatuoli on uusi, vihreät vanhoja tekeleitä. Rullat pyörivät rautalanka-akselilla. Penkki ja rukin edessä oleva tuoli ovat tähän taloon kuulumattomia jostain kulkeutuneita vanhoja kalusteita, muu itse tehtyä.

Tällaisena hienona talvipäivänä voisi lähteä vaikka rekiajelulle - jos vain olisi hevonen.

Mitään mittatikkua ei sattunut kuvaan, mutta lumiukko on pieni kynttilä.

Niinä välivuosina kun nukkekotiharrastukseni oli vähäisempää, tein jonkin verran tämänkaltaisia tauluja, joissa oli aina pari huonekalua. Enimmäkseen annoin niitä lahjoiksi, tämän tein itselle vessan seinälle.

Pohjana on vanerista tehty viisi senttiä syvä laatikko, kehys on lasilla varustettu valokuvakehys. Pesukomuutti, tuoli ja pyyheliinanaulakko ovat kopioita omista oikeista kalusteistani, värit vain muutettu, mittakaava näissä on 1:10 ja materiaalina kaupan hedelmälaatikkovaneri. Pyyheliinapeitossa kuva on vain piirretty kankaalle.

Sitruunamehupullo on syystä mukana kuvassa. Pullo on pehmeää ja helposti leikattavaa muovia (jopa saksilla tai terävällä puukolla), ja pesuvati ja kannu on tehty siitä. Vati on valmiina leikattavaksi irti tuossa Sisilia-sanan yläpuolella, siinä on sopiva paksunnos reunassakin. Tässä työssä jäljelle jääneestä yläosasta on tullut omituisen näköinen kannu, mutta siinä olisi muotoa moneen parempaankin astiaan.

Aivan muuta oli tarkoitus tehdä, mutta en oikein päässyt alkuun tekemisessä ja sitä suurta ideaa odotellessani nyhersin vain jotain. Kas, muovipakkauksesta syntyi vahingossa silmälasin linssit, siihen sitten sangat ympärille.

Nyt näkee vaikka koota palapeliä, vaikkakaan juuri tuon palapelin tekemiseen ei laseja tarvita, sen verran isoja ovat palat. Eikä kyllä riitä pöytäkään, pitää siirtyä lattialle, jos mielii saada pelin koottua. Palapeli on vanhasta Talosta ja siinä on 42 palaa.

Minulla ei ole nukkea, mille voisi kokeilla, mutta silmälasit näyttävät aika pieniltä. Ehkä ne ovat lasten mallia.

Minulla ja siskollani oli lapsena tuollainen tikaslelu, jossa palikat laitetaan menemään tikkaita alas.  Pyöräjakkarasta tein parannetun version pienemmin ja lähempänä kulmia olevin pyörin.

Hämärä laskeutuu jo, mutta lyhtyä ei ole vielä sytytetty. Sisältä sen sijaan paistaa jotain valoa. Siellä taidetaan valmistautua saunan lämmitykseen.

Oikein hyvää joulua kaikille!

Jouluvalmisteluiden lomassa ehdin tehdä jotain pientäkin. Itselläni ei ollut tällaista pyöräjakkaraa 70-luvulla, mutta monella muulla lapsella oli, ja tietääkseni niitä valmistetaan yhä.

Näin päin jakkara, toisin päin käännettynä sillä voi lapsi ajella, pyörät pyörivät. Kuva on otettu pienempää mittakaavaa olevassa peltitalossa, siksi jakkara näyttää suhteettoman isolta.

On aika ottaa punaiset astiat esille. Niin nukkekodissa kuin omassakin kodissani laitetaan jouluksi näytille punaisia emaliastioita.

Jossain pakkauksessa oli pala punaista pahvia ja kokeilin, josko se taipuisi astioiksi. Taipuihan se (sydänkuvioiset muki ja kasari), mutta sauman kohta on aika paksu. Sopivasti sijoiteltuna sitä ei tosin näy. Kuviot syntyivät päälle liimatusta tarrasta.

Kukkaruukkutonttu löytyi kesällä kirpputorilta.