Olin sitten siellä Kansallismuseon nukkekotitapahtumassa. Oli ihan kiva pieni tapahtuma. Kamera jäi taas kerran kotiin, joten kuvaa ei ole näyttää, enkä minä itse ostanut mitään, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toisilla myyjillä olisi ollut upeita luomuksia. Minut tuntevat ovat ehkä huomanneet, että olen huono ostamaan.

Parasta antia oli kuitenkin yläkerran nukkekotinäyttely, jonka ehdin pikaisesti silmäillä läpi purettuani myyntipöytäni viiden jälkeen. Väinölän tutkimiseen olisi tarvittu paljon pidempi aika, on se niin hieno. Samoin esillä olleet vanhat nukkekodit viehättävät minua kovasti. Niiden suhteen kuitenkin yllätyin mittakaavan suuruudesta; kun olen katsonut niitä valokuvista, olen tietenkin kuvitellut esineet suunnilleen samankokoisiksi kuin omassa nukketalossani, mutta osa olikin paljon paljon suurempaa.

Päivän aikana sain ajatuksen: onhan minulla astiakaappi!

Tämän ruskea kaveri kulkee myyntitavaroitteni mukana kerrasta toiseen, ja sitä katsoessani muistin, että onhan niitä toinenkin. Kaikki ovet ja pikkulaatikot ovat aukeavia. Omistan kaapin oikean esikuvan. Kun olimme nykyisen ex-mieheni  kanssa ostaneet talon maalta 16 vuotta sitten, vanhempani lupasivat ostaa  sinne jonkun huonekalun. Heti oli selvää, ettei mitään uutta kalustetta valittaisi, vaan aloimme kiertää antiikki- ja vanhan tavaran kauppoja. Joitakin ehdokkaita löytyi, mutta vasta tähän ihastuin todella. 

Astiakaapin paikka ei tietenkään ole tässä, siksi sen takaa näkyy puoliksi kipsitaulu. Ehkä portaisiin vielä jotenkin pääsisi pujahtamaan kaapin ohitse, mutta kellariin kulku on vaikeaa, jos ensin pitää siirtää iso kaappi luukun päältä. Mutta nyt avonaiselle etuseinälle se sopii, vaikkei voikaan olla paikoillaan silloin kun etuseinä on auki, mikä tarkoittaa varmaan useimmiten. Ehkä liimaan sen etuseinään kiinni. Tavaratkin pitää kyllä silloin liimata.

Vielä ehtii muuten osallistua yllätyspalkinnon arvontaan, tästä muutama postaus taaksepäin. Osallistua voi huomisiltaan saakka. Tuloksen julkistan torstaina tai perjantaina.