Välillä tulee tunne, että kaikki on jo keksitty nukkekotikoossa. Olen yrittänyt kehitellä uusia tuotteita kesän markkinoille, mutta juuri nyt kaikki tuntuu tökkivän. Keksin jonkun idean ja huomaankin, että joku muu on jo tehnyt saman, jolloin menetän kokonaan mielenkiintoni kyseiseen esineeseen, tai sitten alan nypertämään jotain aivan liian monimutkaista, josta tulisi myytäväksi suhteettoman kallis. Siispä välillä jotain ihan muuta.

Minulla on lasten kokoinen rukki, josta oli yksi osa poikki. Se on odottanut korjaamista noin viisi vuotta - nyt sain homman vihdoin hoidettua. Tätä voisi sanoa rukkikokoelmaksi:

Pieni sininen on nukkekotiin tekemäni hieman liian järeä rukki, seuraavat kaksi ovat matkamuistorukkeja eivätkä siis kovin erikoisia, mutta kaksi viimeistä ovat kuin oikeita rukkeja pienemmässä koossa. Isoimman korjasin nyt, se on kooltaan noin puolet oikeasta ja täysin toimiva, kaikki osat juuri niin kuin pitääkin. Tässä vertailukuva oikean aikuisten rukin kanssa.

Oikean rukin maalipinnassa näkyy kehrääjän polvien kuluttamat jäljet; paljon on käytetty, ja onhan sillä ikääkin 160 vuotta. Lasten rukit eivät ole ihan niin vanhoja eivätkä yhtä kauniisti sorvattuja, ovat 1970-luvulta.

Jotain nukkekotitavaraakin on sentään valmistunut. Vaikkapa matkalaukkuja, tuohitorvia ja -kontteja: