Maakellarin piti tietysti sijaita osin maan alla, siksi rakensin kumpareen pahvista ja päällystin sen sanomalehtisilpusta tehdyllä paperimassalla. Itse rakennus on kasattu erinäisistä laudan ja levyn kappaleista. Mahtaako kukaan keksiä, mistä katto on tehty?

 

Sisältä kellari oli aika askeettinen. Minulla oli silloin selvästi parempi mielikuvitus kuin nykyään ja pystyin kuvittelemaan lautaseinät kivisiksi mielessäni.

 

Lähes kaikki käyttökelpoinen on täältä jo päässyt eteen päin. Vielä on muutama peruna laarin pohjalla, seassa jotain räikeän värisiä hedelmiä. Jäljellä olevat pullot ovat aika isoja, enimmäkseen vanhoja hajuvesipulloja.

 

Nyt kun nykyisessä nukketalossani on hyvä kellari, tämä maakellari saa uuden elämän jonain muuna. Samalla muuttuu muutakin. Olen vihdoin minäkin päättänyt jättää hyvästit Vuodatukselle ja aloittaa uuden blogin Bloggerissa. Aloitan siis kokonaan uuden, enkä siirrä sinne täältä vanhoja juttuja. Tämä blogi hiljenee mutta jää kuitenkin olemaan, ja voitte jatkossakin käydä täällä katselemassa.

 

Hyvää uutta vuotta ja tervetuloa uuteen blogiini katsomaan, mitä kellarista on tulossa. Kiitos kaikille lukijoilleni, toivottavasti seuraatte minua uuteen paikkaan.

Ai niin, se katto. Siinä on kangaspuissa kudottu poppanan pätkä!

 

Itsetehtyä tässä on himmeli, joulukalenteri seinällä ja astiat tiskipöydällä. Pieni muovinen ompelukone on suosikkini. Kone kääntyy pöydän sisään kuin oikea ja valkoinen aputaso taittuu päälle kanneksi.
 

 

Tämän myötä toivotan hyvää ja rauhallista Joulua kaikille lukijoilleni!

 

 

Ovatko kynttilät liian isoja vai pesuvälineet liian pieniä? No, kynttilät ovat mittakaavaan nähden hieman liian isoja, mutta pieniä silti:

 

Kynttilät tein hamahelmistä näin: Viipaloi valkoinen (tai muu haluamasi värinen) helmi kolmeen osaan terävällä askarteluveitsellä. Täytä keskustan reikä esim. liimalla tai liima-maaliseoksella ja tökkää keskelle pätkä ompelulankaa sydämeksi. Kun liima on kuivunut, se ei todennäköisesti täytä enää koko reikää, lisätään siis toinen kierros. Lopuksi maalataan ulkoreuna hopeatussilla (=tuikun metallikuppi) ja katkaistaan sydänlanka sopivan mittaiseksi.

 

Puujutut taas ovatkin opettavaisia leluja nukkekodin lapsille. Kolmijalkainen palju metallivantein ja "peltinen" pyykkilauta, joilla lapset saavat pestä nuken pyykkiä.

 

Tällainen ämpäri oli suorareunainen, ei siis levene ylös päin kuten vaikkapa tuo viereinen. Kimpilaudoiksi käytin kahvitikkuja, sangan veistin puukolla vähän paksummasta puusta. Värjäsin sangon reilusti vedellä laimennetulla akryylimaalilla. Aivan tiivis se ei ole, mutta eipä sitä täällä taideta enää vedenkantamiseen käyttää, kun on jo emaliämpäreitäkin.

 

 

 

Pelilautaan käytin kolmea eriväristä puuviilua. Nappuloista ei oikein näe, mikä esittää mitäkin, ja puusta veistettyinä ne ovat niin kevyitä, että lentävät tiehensä melkein, kun hengittääkin sinne päin. Kuvausta varten nappulat ovatkin kiinni sinitarralla. Missäkö loput ovat? En viitsinyt tehdä enempää, taidan ostaa valmiin shakkipelin ja ottaa nappulat siitä, vaikka eivät nekään kovin hyvät ole siinä pelissä, mitä yleisimmin nukkekotikaupoissa myydään.

Sitten peli voidaankin pakata pois odottamaan seuraavaa kertaa.

 

Lauta taittuu laatikoksi, jonka sisälle nappulat, jos niitä siis olisi, mahtuvat.

 

Materiaalivarastoja järjestellessäni tuli vastaan pari pulloaihiota ja tein niistä uuden tason päässä olevat lasipullot. Muovipulloja on helppo tehdä vaikka silmätippapulloista ja purkkeja kaardemummapötkylästä, mutta onhan oikea lasi aidomman näköistä. Edelleen ovat kellarini pullot ja purkit enimmäkseen tyhjää täynnä  -  ruokien tekeminen ei vain kertakaikkiaan kiinnosta minua.

 

Tässä ainekset, mistä pullot syntyivät:

 

Iso pullo oli pieni tiimalasi, katkesi aika nätisti keskeltä, ja korkki peittää mahdollisesti epätasaisen suun. Laittaessani tiimalasin talteen ajattelin siitä patenttikorkillista pulloa, mutta kun käsiini sattui tuo valkoinen osa, näin siinä vähän uudemman vaarinkaljapullon muovikorkin. Pieni pullo taas oli kuvan mukainen polttimo, korkki nallipyssyn panoksesta.

 

Kiinnostuneet voivat kysellä kommenteissa. Eikä tässä suinkaan ole kaikki, sillä eri artikkeleita minulla on pitkälti yli sata ja suurinta osaa jäi ainakin yksi, mutta en viitsinyt kaivella kaikkia pikkujuttuja kuvattavaksi. Löytyy vaikkapa karstat, kahviprännäri, sosemylly, emaliastioita, piianpeili, koreja jne.

Pienen pienten lokerikossa on tapahtunut vähän muutosta. Jotkut tavarat ovat poistuneet valikoimasta ja uusia tullut tilalle.

 

Nyt kelpaa sitten aloittaa uusien tuotteiden kehittely ja rakentelu tyhjältä pöydältä. Sananmukaisesti, sillä lopultakin sain raivattua työpöytäni sellaiseen kuntoon, että siinä mahtuu jotain oikein tekemään. Vielä eilen siinä ei olisi ollut tilaa näitä tavaroitakaan kuvata.

 

Ja näitä:

 

Sekä paljon muuta...

Huomaathan, että markkinat järjestetään nyt uudessa paikassa, Valkoinen sali, Aleksanterinkatu 16-18.

Minut tuntevat ovat ehkä huomanneet, että minä hyvin harvoin ostan mitään itselleni. Nyt olen ostanut jotain pikkiriikkistä, taitavat olla ensimmäiset jutut, mitä olen varta vasten tähän nukkekotiin hankkinut. Jotain ostettua siellä toki on ollut ennestäänkin mutta kaikki vanhan Talon peruja. Lasten ompelukoneita keräilen oikeassakin koossa, joten sellaisen löytyminen nukkekotiin osui heikkoon kohtaani. Tässä pieni peltilelu "oikean" Singerin kanssa.

 

Muistaakohan  joku vielä rukkikokoelmani. Nukkekotiinkin saatiin ensimmäinen pikkurukki. Se lienee matkamuistorukkikokoa.
 

Sekä ompelukone että rukki olivat pieniä metallisia riipuksia ja vaativat vähän käsittelyä ennen muuttumistaan nukkekodin leluiksi. Katkaisin niistä ripustuslenkit, muotoilin vähän rukin kehruuosaa, joka oli omituisen oloinen, ja maalasin ompelukoneen punaiseksi ja rukin puunväriseksi. Ompelukoneeseen lisäsin vielä lankarullan.

 

Kaapin päällä näkyy yhden pitkäaikaisen projektin tulos. Tämä ei varsinaisesti pesuhuoneeseen kuulu, vaikka siinä ollaankin pyykkisoikon äärellä. Siitä on varmaan vierähtänyt vuosi jos ei kaksi tai kolmekin, kun eräs nukkekotituttu esitti toiveen Kupittaan saven Matista ja Maijasta. Nyt vihdoin ja viimein olen saanut jonkinnäköisen aikaiseksi. Toiset maalasin, osan jätin yksivärisiksi vaaleiksi.

Pottiakin sain tehdyksi ja lisää pottatuoleja.

 

Kuvassa vertailun vuoksi kaupasta ostettu ilmeisesti aikuisten potta, joka ei tuon tuolin alle mahtuisi. Onnistuin näkemään samanlaisen pottatuolin luonnossakin, siis ihmisten kokoisen, ja siinä oli lisäksi kansi. No, en kuitenkaan ala lisäilemään näihin kansia, näyttää kivalta ilmankin.

Sitten se itse komuutti. Sen juttuna on paitsi pyöristetyt etukulmat niin saranoidun kannen alta avautuva pesuvadin paikka.
 

 

Siinä on siis reikä, mihin vati sopii. Oikeastaan idea koko kaappiin lähti siitä, että tein pesuvateja ja niistä tulikin vähän pienempiä kuin ennen, juuri sen verran, että vadin saisi mahdutettua mittakaavaan sopivan komuutin sisälle. Ja toki ovikin aukeaa.

 

Sunnuntaiksi sitten Tukholmaan mukanani näitä ja paljon paljon muuta! Välkommen till Stockholm Miniatyrmässan!